Suomen Uusapostolinen Kirkko

Paimenkirje, kevät 2010

Rakkaat uskonsisaret ja veljet,
rakkaat ystÄvÄt,

vielä kerran lähetän teille paimenkirjeen ilmoittaakseni teille edessämme olevista siunauksen hetkistä Jumalan huoneessa. Tiedottaminen on yksi asia, valmistautuminen taivaallisen Isämme kohtaamiseen on toinen asia. HÄN kohtaa meidät aina Hengen vaikuttamassa sanassa. Henkilökohtaisesti voin sanoa, että Jumalan sana on yhä uudelleen vahvistanut uskoani mutta myös innoittanut lähtemään jännittävälle matkalle halki elämäni. Tiivistän tätä koskevat kokemukseni viiteen kohtaan ja toivon, että ne voivat olla avuksi myös teille.

1. Meidän on opittava päästämään irti omasta elämästämme antautuaksemme kokonaan Kristukselle.
2. Meidän on tehtävä itse se, mitä Jumala haluaa, ei ainoastaan puhua siitä ja odottaa sitä muilta.
3. Asenteemme Jumalaa ja lähimmäisiämme kohtaan määrittää elämämme laadun, ratkaisee sen, miten voimme.
4. Mikään ei pysy eikä voi pysyä sellaisena kuin se on. Jumalan työ ei ole vielä valmis. Sen on kehityttävä edelleen ja meidän itsemme myös.
5. Tule sydämessäsi lapsen kaltaiseksi.

Yksittäisistä kohdista olisi vielä paljon sanottavaa, mutta antakaa niiden yksinkertaisesti vaikuttaa itseenne. Haluan vain tähdentää joitakin asioita pienellä esimerkillä rippikouluopetuksesta. Rippikoulun opettaja haluaa tuoda uskon oikein lähelle luokkaansa ja selittää, mitä syvällinen usko merkitsee. Hän ottaa kymmenen euron setelin, nostaa sen ilmaan ja kysyy: ”Uskotteko, että tämä seteli on aito?” Lapset katsovat seteliä. Jotkut ovat vähän epäileväisiä, mutta toiset sanovat: ”Me uskomme niin!” Opettaja kysyy edelleen: ”Uskotteko, että lahjoitan tämän setelin jollekulle teistä?” Nyt vallalla on epäilys. Mutta vieläkin jotkut sanovat: ”Hyvä on, me uskomme, kun kerran sanot niin!” Nyt opettaja kysyy entistä tiukemmin: ”Uskotteko todella niin?” ”Kyllä, me uskomme!” Opettaja toistaa kysymyksen vielä pari kolme kertaa: ”Uskotteko niin?” ”Kyllä, me uskomme!” Oppilaiden joukossa syntyy tiettyä epävarmuutta, koska kukaan ei tiedä, mihin opettaja oikein pyrkii. Yhtäkkiä eräs tyttö saa idean. Hän ponkaisee ylös, juoksee eteen ja ojentaa kätensä kohti kymmenen euron seteliä. Opettaja antaa hänen ottaa setelin. Voitonriemuisena tyttö menee takaisin paikalleen, sillä hän on voittanut kymmenen euron setelin itselleen. Sitten opettaja sanoo: ”Näettekö, tuo on uskoa!”
Niin, usko ei tosiaan ole vain totena pitämistä, ”kyllä se voisi pitää paikkansa, uskotaan nyt sitten…”, vaan usko on ”ylös ponkaisemista”. Ihmisen on ensin tehtävä sisäisesti niin. Hänen on irrottauduttava kaikesta tähänastisesta ja ojentauduttava sitten kohti niitä lahjoja, joita hänelle tarjotaan. On suuntauduttava kohti Herraa ja otettava omaan elämään se, mitä tarjotaan. Sille, joka niin uskoo, tulee tästä myös voima, ja silloin ihminen myös ymmärtää Jumalan sanaa.

Haluan tässä kohden kiittää teitä kaikkia sydämellisesti yhteisestä ajasta, sillä jään eläkkeelle 6.6.2010 Siikaniemessä ja siirryn teidän rinnallenne seurakunnassa. Teidän hyvät ajatuksenne, rukouksenne, kärsivällisyytenne, ystävällisyytenne, apunne ja lohdutuksenne ovat aina seuranneet minua. Tämä kaikki on ollut ja on rakkautenne ilmaus. Olen saanut paljon iloa saadessani työskennellä yhdessä kanssanne kolmen vuosikymmenen aikana ja olla keskuudessanne nyt jo 27 vuotta. Siunatkoon suuri Jumala, taivaallinen Isämme, teitä edelleen runsaasti ennen kaikkea kasvua uskossa. Tämä johtaa sielumme täydellistymiseen Jeesuksen Kristuksen päivää varten. Suureksi ilokseni ja kiitoksen aiheeksi taivaallinen Isämme lahjoittaa uuden piirin esimiehen, joka on piirinvanhin Jan Segerberg Ruotsista. Olen tuntenut tämän suurenmoisen, kokeneen Jumalan miehen jo monen vuoden ajan ja olen saanut kokea hänen rakkautensa uskottuja kohtaan ja hänen toimintansa Jumalan asiassa. Olemme erittäin hyvissä käsissä! Huolenpitoon ei tule katkosta tai aukkoa, päinvastoin voimme odottaa entistäkin ihanampaa ja sydämellisempää yhteisöä.

Herralle olkoon kiitos, kunnia ja ylistys!

Nyt rukoilen kanssanne Siikaniemen juhlapäivien onnistumista.


Sydämellisin terveisin
teidän
Helmuth Kornblum